Intiimi

Ehkäisy ja jälkiehkäisy

Jälkiehkäisyllä tarkoitetaan yhdynnän jälkeistä ehkäisyä tilanteissa, joissa muu ehkäisymenetelmä on pettänyt, esimerkiksi kondomi on mennyt rikki, tai ehkäisyä ei ole käytetty. Jälkiehkäisy ei ole tarkoitettu varsinaiseksi ehkäisymenetelmäksi. Sen käyttö on aina tilapäinen ratkaisu, jonka jälkeen tulee huolehtia pysyvämmän ehkäisymenetelmän hankkimisesta. Keltarauhashormonia sisältävän jälkiehkäisyvalmisteen teho on sitä parempi, mitä nopeammin yhdynnästä lääke otetaan. Viimeistään lääke tulee ottaa 72 tunnin kuluessa yhdynnästä. Jälkiehkäisyvalmisteen toimittamisen yhteydessä apteekissa on varmistuttava, että asiakas voi käyttää tuotetta turvallisesti ja oikein. Siksi apteekin farmaseutti ottaa sinuun yhteyttä puhelimitse ennen tilauksen hyväksymistä. Jotta saat lääkkeesi mahdollisimman nopeasti, suosittelemme lääkkeen hakemista lähiapteekistasi.

Emättimen kuivat limakalvot

Emättimen ja virtsateiden limakalvojen kuivuudesta ja ohenemisesta kärsii lähes puolet naisista jossain elämänvaiheessa. Estrogeeni ylläpitää emättimen ja ulkosynnyttimien normaalia toimintaa, paksuutta ja verenkiertoa. Estrogeenivaikutuksen väheneminen tai puutos aiheuttaa muutoksia emättimen ja virtsateiden limakalvoille. Tyypillisesti limakalvot ohenevat ja kuivuvat vaihdevuosien yhteydessä. Naiset kärsivät kuivista limakalvoista myös vaihdevuosien jälkeen, kun muut vaihdevuosioireet ovat jo hävinneet. Limakalvojen kuivuus ei kuitenkaan ole vain ikääntymiseen liittyvä ongelma. Nuoremmilla naisilla limakalvojen kuivuutta voi aiheuttaa muut hormonaaliset tekijät kuten raskaus, imetys, kohdun tai munasarjojen poisto tai ehkäisypillereiden käyttö. Myös tiettyjen sairauksien, kuten nivelreuman, Sjögrenin syndrooman ja atooppisen ihottuman oireisiin kuuluu kuivat limakalvot. Limakalvojen kuivuudesta johtuvia oireita ovat kutina, kirvely, polttelu ja arkuus. Kuivat limakalvot aiheuttavat yhdyntäkipuja ja limakalvovaurioita, mikä osaltaan vähentää seksuaalista halukkuutta. Emättimen kuivuus vaikuttaa myös emättimen normaaliin bakteerikantaan, jolloin bakteeri- tai hiivaperäisten emätintulehdusten riski kasvaa. Bakteeritulehdukset ovat kuitenkin hiivatulehduksia yleisempiä vaihdevuosi-ikäisillä ja sitä vanhemmilla. Estrogeenipuutos aiheuttaa muutoksia myös virtsateiden limakalvoilla, josta voi seurata kivuliaisuutta virtsatessa ja tiheävirtsaisuutta. Lisäksi virtsanpidätyskyky saattaa heikentyä ja virtsatietulehdusten riski kasvaa. Kuivien limakalvojen keskeisin itsehoito on paikallishoito. Emättimen limakalvojen kosteuttamiseen tarkoitetut hormonittomat paikallisvalmisteet sopivat kaikille naisille kuivien limakalvojen hoitoon. Vaihdevuosien aikana, mutta myös sen jälkeen tehokkain hoito on paikallinen estrogeenihoito. Paikallisesti käytetty estrogeeni ei imeydy emättimen limakalvolta verenkiertoon vaan vaikuttaa paikallisesti paksuntamalla limakalvoa ja palauttamalla rauhasten toimintaa kosteuden lisäämiseksi. Paikalliset estrogeenivalmisteet sopivat lähes kaikille vaihdevuosien aikana ja sen jälkeen. Estrogeenivalmisteiden paikallishoidon käyttö tulee varmistaa apteekin henkilökunnalta, jos käytössä on jo paikallinen, suun tai ihon kautta annosteltu hormonikorvaushoito. Lääkärin kanssa käytöstä kannattaa keskustella, jos taustalla on pitkäaikaissairaus kuten syöpä, maksa- tai munuaistauti tai sydän- ja verisuonisairaus.

Hiivalääkkeet

Hiivatulehdus on tavallisin nuorilla naisilla. Alle murrosikäisillä tytöillä tulehdus on yleensä harvinainen, ja heille hoito aloitetaan vain lääkärin määräyksestä. Vaihdevuosien aikaan ja niiden jälkeen emättimen limakalvot ohenevat ja kuivuvat estrogeenin puutteesta, mikä voi aiheuttaa aristusta ja kirvelyä. Kuivuusoireet saatetaan usein sekoittaa hiivatulehdukseen. Hiivalääkitystä ei edellä mainituista syistä johtuen kannata aloittaa omin päin, jos kyseessä on alle 16-vuotias tyttö tai yli 60-vuotias nainen. Hiivatulehdus on harvinainen miehillä, joten diagnoosin varmistamiseksi myös miehen on hyvä käydä lääkärissä. Ilman reseptiä saatavat hiivalääkkeet ovat tarkoitettu henkilöille, jotka ovat aikaisemmin sairastaneet lääkärin diagnosoiman hiivatulehduksen. Hiivatulehduksen oireisiin kuuluu yleensä voimakas kirvely ja kutina, tosin tulehdusta voi esiintyä myös ilman kutinaa. Valkovuoto on vaaleaa, paksua, kokkareista ja tahmaista, mutta tavallisesti hajutonta. Sisä- ja ulkosynnyttimien limakalvot saattavat ärtyä ja niissä voi esiintyä punoittavaa ihottumaa ja haavaumia. Hiivatulehduksen aiemmin sairastunut tunnistaa oireet usein helposti, mutta epävarman kannattaa keskustella asiasta apteekissa tai varata aika lääkärille. Hiivatulehduksen hoitoon on saatavilla ilman reseptiä olevia emätinvoiteita ja -puikkoja sekä suun kautta annosteltava, kertahoitona otettava kapseli. Jos itsehoito ja itselääkintä eivät kolmessa vuorokaudessa lievitä oireita tai oireet eivät viikossa parane, on syytä varata aika lääkärille. Oireet johtuvat ilmeisesti jostain muusta kuin hiivatulehduksesta ja niihin saa nopeammin helpotusta, kun menee ajoissa lääkäriin. Itsehoidon jatkamisesta saattaa aiheutua myös haittaa, kun oikea diagnoosi ja hoito viivästyvät. Lääkärille on mentävä myös, jos oireet pahenevat hoidon aikana. Jos hiivatulehdus uusii kolmannen kerran puolen vuoden sisällä, on syytä mennä lääkärille, jotta voidaan selvittää, mistä toistuvat tulehdukset johtuvat sopivan hoidon löytämiseksi.

Intiimihygienia

Matolääkkeet

Kihomato on yleisin matotauti Suomessa. Useimmiten kihomatotautiin sairastuvat lapset ja nuoret. Se voi tarttua myös aikuisiin, mutta aikuiset saavat harvoin oireita. Kihomatotaudin oireena on kutinaa peräaukon seudussa etenkin yöllä. Kihomadot voi havaita ulosteesta tai peräaukon seudulta myös paljain silmin. Kihomato on väriltään läpikuultavan valkea, noin 1-2 cm mittainen ja liikkuva. Jos madot eivät ole havaittavissa tai eivät liiku, on syytä varmistaa diagnoosi terveyskeskuksessa. Kihomadot häädetään pyrviinillä. Lääkkeenoton lisäksi kannattaa vuodevaatteet, yövaatteet ja vuodelelut pestä lääkkeenottopäivänä. Koti kannattaa myös imuroida huolellisesti. Jos tauti uusiutuu, on syytä hoitaa kaikki perheenjäsenet samanaikaisesti. Lapamato (eli leveä heisimato) on nykyään Suomessa harvinainen. Sen voi saada tietyistä makean veden raaoista kaloista. Tauti on oireeton ja se todetaan ulostenäytteestä. Tautia hoidetaan niklosamidi-lääkkeellä.

Peräpukamat

Peräpukamat ovat laajentuneita peräaukon laskimoita. Ne ovat usein oireettomia, mutta niihin voi liittyä myös verenvuotoa, kutinaa ja epämiellyttävää tunnetta peräaukon seudulla. Myös kipua saattaa esiintyä. Tavallisia syitä peräpukamiin ovat ummetus, raskaus, ylipaino sekä istumatyö. Oireettomia pukamia ei tarvitse hoitaa. Oireiden lievitykseen voi tilapäisesti käyttää peräpukamavoiteita tai -puikkoja. Hyvä hygienia on tärkeää. Peräaukon seutu pestään 1-2 kertaa päivässä ja aina ulostamisen jälkeen. Kuivataan hyvin, mutta ei hangata. Myös peräpukamien syihin kannattaa kiinnittää huomiota eli hoitaa ummetus ja liikkua riittävästi.

Seksuaaliterveys

Virtsankarkailu

Eturauhasvaivat